Vihreitä fiiliksiä

Tein ensimmäistä kertaa itse pastaa lähes 20 vuotta sitten, ja jäin heti koukkuun. Silloin työvälineenäni oli kaulin ja veitsi. Tavoitteeni oli saada aikaan tagliatellea, mutta tulos oli jotain hiukan muuta. Ulkonäöltään pasta oli kuin pahimmasta ruokapainajaisesta, mutta maku hurmasi mut heti. Sen jälkeen en pahemmin ole koskenut kaupan valmispastoihin, ja taidotkin ovat kehittyneet.

Hankin ensimmäisen pastakoneeni vain muutamia kuukausia ensimmäisen kokeiluni jälkeen, ja se oli kovassa käytössä aikansa, kunnes minulta kiellettiin viljat. Sittemmin sain luvan palauttaa viljat takaisin ruokavaliooni, mutta kovin paljon en niitä edelleenkään syö. Ja sen mitä syön, pyrin syömään täysjyvää.

Nyt päädyin ostamaan spagettia kuivahyllystä, ja valitsin tuotteen mielestäni melko tarkoin. Ihan hyvän valinnan taisin tehdä, sillä pasta oli herkullista. Syy, miksi ostin spagettia oli se, että mieheni löysi mahtavan puskan luomu-basilikaa yrttihyllystä, ja eihän sitä sinne voinut jättää. Spagettia ja tuoretta pestoa... Aitoja, selkeitä makuja ilman kikkailuja. Nam!

Pesto
nippu basilikaa
kourallinen pinjansiemeniä
2-3 valkosipulin kynttä
50 g Parmigiano Reggiano
sormisuolaa
mustapippuria
hyvää oliiviöljyä

Paahdoin pinjansiemenet pannulla ja jätin ne jäähtymään hetkeksi. Kuorin ja pilkoin valkosipulin kynnet. Laitoin blenderiin basilikan, pinjansiemenet, valkosipulit, suolan ja mustapippurin ja hiukan öljyä. Raastoin vielä juuston sekaan. Sitten surruttelin aineita hienommaksi ja jatkoin öljyn lisäämistä kunnes rakenne oli mielestäni sopiva.

Kun spagetti oli kypsää ja valutettu, lisäsin kahden hengen pasta-annokseen pari kukkuraista ruokalusikallista pestoa ja sekoittelin sen tasaisesti spagetin joukkoon. Päälle ripottelin vielä hiukan paahdettuja, murskattuja pinjansiemeniä.
Tämän jälkeen iskin annokseen haarukkani.