Itsetehtyjä makkaroita

Muistan jo lapsuudestani kuinka isoisoäitini kanssa teimme yhdessä possunmakkaroita. Minusta se oli hauskaa puuhaa, ainakin suurimmalta osalta. Sitten tuo perinne unohtui pitkäksi ajaksi, ja lopulta noin 10 vuotta sitten ystäväni palautti minulle muistiin tuon taidon. Tosin nyt nautin vielä enemmän makkarantekemisestä kuin silloin lapsena, sillä makkaran valmistuksen lomassa kuuluu nautiskella punaviiniä. Se miksi näin on, en tiedä, enkä ole koskaan tapaa kyseenalaistanut, mutta tämä kultainen sääntö pätee meillä!

Hain perjantaina Reinin lihasta lihat ja yhden possun suolen. Verta en sieltä saanut, mutta sen nappasin seuraavasta lihakaupasta. Olin jo aiemmin päättänyt valmistaa verimakkaroita ja ryynimakkaroita. Molemmat onnistuivatkin maun puolesta aivan loistavasti, ja voin sanoa, että olivat parhaita makkaroita joita koskaan olen valmistanut. Ryynimakkarat taitavat olla jopa parhaita makkaroita joita olen koskaan syönyt.

 Verimakkaroita en ollut koskaan aiemmin valmistanut, mutta löysin isoisoäitini keittokirjasta reseptin, ja päätin kokeilla. Lopputulos oli maultaan aivan ihana, paljon parempi kuin Tapolan mustamakkara, mehukas ja pehmeä. Ja kaikille niille jotka eivät pidä makkarankuorista, voin kertoa valmistaneeni nämä verimakkarat kuorettomiksi. Jokainen makkara halkesi keitettäessä, mutta onneksi niin myöhäisessä vaiheessa, että ne olivat jo makkaranmuotoisia, ja sellaisena pysyivätkin. Vaikka mielestäni laitoin seosta vähän suoleen, niin vielä paljon vähemmän olisi pitänyt laittaa. No muistanpahan ensi kerralla.

Verimakkara
500 ml verta
1 dl survottuja ohraryynejä
3 dl lihalientä
1 sipuli
1 rkl siirappia
1 tl meiramia
½-1 tl valkopippuria
½-1 tl maustepippuria
2 rkl suolaa
3 dl ruisjauhoja
possun suoli

Ryynit pannaan lihaliemeen paisumaan, jonka jälkeen siivilöity ja vispilöity veri, kuorittu hienonnettu ja rasvassa tahi voissa ruskistetu sipuli, mausteet sekä jauhot sekoitetaan joukkoon. Seon pannaan löyhästi paksuihin suoliin. Suolet sidotaan ja keitetään hiljaisella tulella hiukan suolalla maustetussa vedessä noin tunnin verran, eli niin kauan, ettei veri puserru suolista niihin vispilänvarvulla pistettäessä.  

***

 

Ryynimakkara
150 g rikottuja ohraryynejä
1,3 dl maitoa
1 sipuli
500 g naudanlihaa
250 g rasvaista possunlihaa (nyt minulla oli rasvaista possun kylkeä)
1 rkl perunajauhoja
3 rkl siirappia
1 tl valkopippuria
1 tl maustepippuria
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl suolaa
possun suoli

Keitin ryynit kypsiksi lihaliemessä, ja jätin ne jäähtymään. Tällä aikaa jauhoin lihat lihamyllyllä kahteen kertaan ja ruskitin sipulit pannulla voissa. Sekoitin kulhossa jauhetut lihat, ohraryynit, sipulit, maidon ja mausteet, ja vaivasin hyvin. Pakkasin seoksen possun suoliin ja sidoin makkaroiksi. Ennen keittämistä pistelin neulalla reikiä suoliin, jotta ne eivät halkea keitettäessä. Keitin makkaroita hiljaisella tulella 20 minuttia ja annoin jäähtyä.

***

Illalla herkuttelimme ihanilla makkaroilla ja valkoisilla uunijuureksilla. Paistoin ryynimakkarat runsaassa voissa pannulla pinnaltaan rapeiksi ennen tarjoilua, ja näille lisäksi tarvittiin vain karkeaa sinappia ja punaviiniä.

Valkoiset uunijuurekset
Maa-artisokkaa
Juuriselleriä
Palsternakkaa
öljyä
suolaa ja valkopippuria

Pilkoin juurekset ja sekoittelin niihin sopivan määrän öljyä sekä mausteet. Sitten ne saivat kypsyä uunissa 225 asteessa kypsäksi ja hiukan paahtuneiksi.

Chic Halloween

Mulle kelpaa mikä tahansa juhlapäivä, kunhan saan syyn järjestää illallisen ystäville. Tällä kerralla yhdistän Halloweenin ja omat synttärit. Juhlat vietetään Suomalaisen pyhäinpäivän aattona, eli marraskuun ensimmäisenä perjantaina.

Vaikka useimmiten menuissani on jonkinlainen teema, harvoin kuitenkaan järjestän varsinaisia teemaillallisia. Mutta nyt tämäkin tulee samalla korjattua. Teemana synttäri-illallisella on Chic Halloween, ihan pukuineen kaikkineen. Ensin suunnittelin, että ainoastaan ruoka ja koristelu toteutetaan teeman hengessä, mutta lopulta intouduimme koko joukko pukuasiastakin.

Suunnittelin Inspiration Board'n ja sen perusteella kutsun. Yritin etsiä kuvaan sen tyyppisiä ruokia mitä olen valmistamassa. Käytännössä siis yritän toteuttaa jokaisen kohdan jonka kutsuun olen laittanut. Ja tällaiset kutsut lähtivät niille joiden toivon illallispöytääni saapuvan.

Menusta loin kurpitsamenun. Kauhuruuat eivät vastaa käsitystäni Chic Halloween'sta, enkä muutenkaan niistä innostu, joten kurpitsa oli aika itsestäänselvä valinta. Alustavasti menu näyttää tältä

KURPITSAA, KURPITSAA, KURPITSAA

Mausteiset paahdetut kurpitsansiemenet

Taittinger Brut Réserve

*

Ricotta-Zucchini Paupiettes

Taittinger Brut Réserve

*

Savuinen talvikurpitsarisotto

Cono Sur Visión Single Vineyard Riesling 2010

*

Ankka confit,

paahdettua Butternut'a filotaikinakorissa

Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon 2008

*

Pumpkin Pie

*

Kahvi avec

Kurpitsa CookiePops

Koristelujen suhteen suunnitelmani on tällainen: Pöytään oransseja ruusuja, ikkunalle (valkoisia) kurpitsoja, eteisen tasolle oksia ruukkuun kera mustien tyyliteltyjen lepakkojen jne. Moderni koristelu Halloweenin värejä ja symboleja käyttäen.Oveen ehdinkin jo askarrella, lähes valmiiksi asti, ovikoristeen. Siitä tulee tämän tyyppinen, eli musta kranssi, jossa oranssi rusetti.

Viimeisenä tuli mietittyä kostyymia. Näin jokin aika sitten uskomattoman hienon phantom-filigraani-naamion, ja se tuli heti mieleeni miettiessäni mihin asuun voisin pukeutua. Halusin tyylikästä, mutta naamiaismaista, ja mikä kävisikään paremmin kuin viktoriaaninen vampyyri. Naamio kasvoille ja musta iltapuku päälle.

Meikistä suunnittelin iholtaan kalpeaa, silmiltään utuista ja huuliltaan tumman verenpunaista lopputulosta. Kulmahampaathan ovat, itseoikeutetusti, vampyyrin tunnusmerkki. Ne vielä pitäisi saada jollakin tavalla hankittua. Luultavasti etsin sellaiset jostakin maskeeraustarvikkeita myyvästä kaupasta, samalla kun etsin tarvikkeet vampyyrinpuremamaskeeraukseen. Rakkaani nimittäin joutuu uhrikseni, ja saa kaulaansa hampaanjäljet.

Klassikkoja uudesta näkökulmasta

Mä olen hurahtanut Cupcakeihin. Olen valmistanut niitä muutaman kerran, ja aina ne ovat yhtä herkullisia. Lisäksi ne onnistuvat aina! Jokin niissä viehättää minua. Ehkä se sisältä löytyvä arvoitus, tai nenänpään suttaava pehmeän makea kuorrutus, tai kaikkien osiensa summa. Jokatapauksessa namia ne ovat. Mutta sisältä pitää löytyä se aarre, tai muuten olen pettynyt.

Tässä kaksi omaa suosikkiani niistä joita olen valmistanut, eli sitruuna-marenki cupcaket ja suklaa-aprikoosi cupcaket. Ideat näihin sain suosikeistani Sitruuna-marenkitortusta ja Sacher-kakusta. Makuelämyksiä parhaimmasta päästä.

Sitruuna-marenki Cupcake
6-8 kpl
Taikina
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl sitruunamehua
raastettu sitruunankuori
150 g voita
Täyte
Lemon curd -tahnaa
Italialainen marenki
2 valkuaista
100 g sokeria
240 ml vettä

Ensimmäiseksi sulatin voin, ja jätin sen jäähtymään. Erillisessä kiposa sekoittelin kuivat aineet. Ja toisessa vatkasin vaahdoksi kananmunat ja sokerin. Tähän vaahtoon sitten lisäsin varovasti kuivat aineet, sitruunan kuoren sekä sitruunamehun. Lusikoin taikinan muffinsipellille jossa jokaisessa kolossa oli paperinen muffinsivuoka. Nuo ihanuudet saivat paistua uunissa 225 asteessa 12-15 minuuttia

Kun leivonnaiset olivat jäähtyneet, täytin ne Lemoncurdilla, ja valmistin Italialaisen marengin kuorrutteksi. Ja näin sen tein. Vaahdotin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Mittasin sokerin ja veden kattilaan ja seos sai kiehua kunnes lämpötila näytti 118 astetta. Tämän kuuman sokeriliemen kaadoin koko ajan samalla vatkaten valkuaisten joukkoon, ja jatkoin vatkaamista kunnes massa oli jäähtynyt.
Pursotin marenkia sitruunaherkkujen päälle ja polttelin pintaan vielä herkullisen tumman pinnan sinne tänne. Ihan kuin sitruuna-marenkitortussakin on.

***

Eilen sitten tein palaveriin yllätykseksi aprikoosihillolla täytettyjä suklaa supcakeja. Ja voi sitä kehujen määrää jonka tänään sain. Nämä suklaiset makupalat olivat herkullisen makeita ja täyteläisiä, ja veivät makeanhimon mennessään. Eräästä suusta kuulin niiden olevan parhaita cupcakeja joita hän on koskaan maistanut. Toisaalta, saattoivathan nämä olla hänen ensimmäinen makukokemuksensa tästä genrestä. Taikina on sama kuin Suklaakuppikakut leivinpaperissa, mutta tässä reseptissä sulatin suklaan kokonaan.

Cupcake Sacher'n tyyliin

6-8 kpl

Taikina

2 munaa

1 dl sokeria

50 g voita

100 g tummaa suklaata

0,75 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

Täyte

Aprikoosihilloa

Kuorrutus
225 g pehmeää suolatonta voita
7,5 dl tomusokeria
1,2 dl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
4 rkl kermaa

Sulatin suklaan ja voin vesihauteessa ja jätin jäähtymään. Samaan aikaan sulattelun kanssa vatkasin munat ja sokerin vaaleaksi vaahdoksi. Sekoitin myös kuiva-aineet keskenään toisessa kupissa. Kun suklaa-voiseos oli jäähtynyt jonkin verran lisäsin sen muna-sokerivaahtoon. Varovasti nostellen lisäsin vielä kuivat aineet. 

Olin jo aiemmin asetellut paperiset muffinsivuoat silikoniseen muffinsivuokaan, ja näihin syvennyksiin jaoin tasan tumman ja houkuttelen taikinan. Leivonnaiset saivat viettää aikaa uunissa 200 asteessa 15 minuuttia. Kakut saavat jäädä sisältä mehevän pehmeiksi ja suklaisiksi.

Kun leivonnaiset olivat jäähtyneet, omenaporaa apuna käyttäen tein kolon kakun keskelle, ja täytin sen tahmealla ja makealla, kullalla, -aprikoosihillolla.

Kuorrutusta varten vaahdotin voita muutaman minuutin, kunnes se oli vaaleaa. Toisessa kipossa olin sekoittanut jo valmiiksi tomusokerin, kaakaon ja suolan. Sihtasin tämän seoksen voivaahtoon, ja varovasti aloitin sekoittamisen. Kun aineet olivat sekoittuneet sen verran, että pölypilvi ei enää pöllynnyt, lisäsin kerman ja jatkoin "vaahdottamista" parin minuutin ajan.

Kaavin kuorrutuksen pursotinpussiin, johon olin valmiiksi jo valinnut tähtipäisen tyllan. Lopuksi pursotin jokaisen mehevän cupcaken päälle vielä täyteläistä kuorrutusta niin paljon kuin kehtasin...

Ensimmäisen Sacher-Cupcaken vein rakkaalleni. Hänen ilmeestään ja ääntelyistä oli helppo päätellä, miten olin onnistunut...

Laiskuudesta luovasti

Lauantaina emme viitsineet lähteä kauppaan, vaan päätimme tehdä illallisen siitä mitä kaapeista löytyy. Ensin tarkastin pakastimen, ja huomasin, että kaksi kappaletta karitsan ulkofileitä oli hyvää vauhtia menettämässä parhaan makunsa. Vihdoin oli myös aika päästä eroon, kokeeksi ostetuista, makeista pelmeneistä. Jääkaapista löytyi Sokeria ja Possua kastiketta, kanttarelleja sekä puolukoita. Pöydällä salvia alkoi olla jo tuskastunut. Niinpä päätin tehdä pääruuaksi salvialla ja maa-artisokka chips'eillä täytettyja karitsarullia ja paistettuja kanttarelleja. Jälkkäriksi valikoitui makeat pelmenit paistettuna, vaahterasiirappia ja sokeroituja puolukoita.

Täytetyt karitsakiekot
2:lle
2 karitsan ulkofilettä
Muutaman salvian lehti /file
n. ½ dl maa-artisokka chips'jä
Suolaa
Mustapippuria

Lihat saivat sulaa rauhassa ja sen jälkeen annoin niiden olla, vielä ennen valmistusta, huoneenlämmössä. Murskasin maa-artisokka chips't ja taputtelin kerroksen niitä karistan fileen pinnalle. Sen jälkeen asettelin salvian lehdet. Käärin fileen rullalle ja kiinnitin parilla tikulla.
Paistoin pinnat kiinni kuumalla pannulla öljyssä, ja sen jälkeen karitsa sai kypsyä loppuun uunissa. 125 astetta, kunnes sisälämpötila oli 52 astetta. Tämän jälkeen ripottelin päälle suola ja pippurin, käärin folioon ja jätin vetäytymään n. 10 minuutiksi.
Lihojen levätessä paistoin kanttarellit voissa ja maustoin suolalla sekä pippurilla. Lämmitin myös kastikkeen ja friteerasin vielä muutaman salvian lehden koristeeksi. 

Viininä tällä kerralla oli perusviinimme eli Australialainen Lindeman's Bin 50 Shiraz.

Paistetut makeat pelmenit
1 pss valmiita makeita pelmenejä
Pikku kourallinen tuoreita puolukoita
Sokeria maun mukaan
Vaahterasiirappia

Keitin pelmenit ohjeen mukaan, valutin ja annoin hiukan jäähtyä. Paistoin kuumalla pannulla runsaassa öljyssä. Puolukat murskasin haarukalla ja maustoin sokerilla.
Kuumien rapeiden, kullankeltaisten pelmenien päälle ripottelin puolukoita ja lopuksi kaadoin vaahterasiirappia.

Maanalainen timantti

Uskoisin, että saimme tällä viikolla uusia ystäviä. Pyysin kollegani ja hänen miehensä meille syömään rennon dinnerin ja ilta oli todella onnistunut. Juttu luisti kuin olisimme, kaikki neljä, tunteneet jo pitkään. Ja jo ennen illallista oli osoittautunut, että pariskunta pitää hyvästä ruuasta, eikä rajoitteita ruuan suhteen tunneta. Mikä siis voisi olla esteenä ystävyydelle?

Halusin tehdä jotain rustiikkia ja rentoa, kivalla ykstyiskohdalla. Listalle päätyi risotto, pizza ja suklaajälkkäri. Twistiksi ,ja sitä kautta teemaksi, valitsin tryffelin.

Tiesittekö muuten, että Egyptiläiset tunsivat tryffelin ja valmistivat siitä ruokaa peittämällä tryffelin hanhenrasvalla ja keittämällä. Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset liittivät tryffeliin erilaisia terapeuttisia voimia. Keskiajalla tryffeli joutui hieman syrjään, koska ihmiset epäilivät, että tryffeli on jonkinlainen paholaisen merkki, koska se elää maan alla eikä ole ilo silmälle. Tässä kuitenkin nykyajan reseptini tuolle mustalle timantille.

Tryffelirisotto
4:lle alkuruokana
1 shalottisipuli
2 rkl oliiviöljyä
175 g risottoriisiä
n. ½ dl valkoviiniä
n. 5 dl kanalientä
n. 1 dl Parmesan juustoa raastettuna
50 g voita
Tryffeliä ja tryffeliöljyä
tarvittaessa suolaa

Kuullotin hienonnettua shalotia hetken oliiviöljyssä ennen kuin lisäsin riisit, sitten jatkoin freesailua vielä hetken. Kaadoin joukkoon valkoviinin ja annoin sen imeytyä riisiin sekoitellen seosta. Tämän jälkeen lisäilin hiljalleen kanalientä, ihan koko ajan sekoitellen, kunnes riisi oli al dente. Minun käyttämani riisi vaati 16 minuuttia.
Lopuksi sekoitin joukkoon Raastetun Parmesan juuston ja voin kylminä kuutioina. Tällä tavalla sain rakenteesta kreemimäisen. Vielä ennen tarjoilua sekoitin joukkoon myös pilkottua tryffeliä sekä tryffeliöljyä, ihan sen mukaan mikä maistui sillä hetkellä parhaalta. Suolaa lisäsin myös, sillä kanaliemeni ei ole suolaista.
Koristelin annoksen tryffelisilpulla ja pienellä viipaleella tuota mustaa kultaa.

Viiniksi valitsin tryffelirisotolle Alsace Rieslingin joka mielestäni sopii happoisuutensa vuoksi tälle rasvaisia ja täyteläisiä makuja sisältävälle herkulle.  
 
Valkoinen pizza

4 pizza, Ø n. 30 cm

Pohja:
4 dl vettä 42 asteisena
6 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
8 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
Täyte:

2 tlk Crème fraîche
Tryffeliä ja tryffeliöljyä
Suolaa
150 g ilmakuivattua kinkkua
Tuoretta salviaa

Tämä taikina kannattaa valmistaa edellisenä päivänä, jolloin sen rakenteesta saa ihanan ilmavan ja rapsakan.
Sekoitin kaikki kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne lämpimän veden joukkoon. Vaivasin taikinaa 7 minuuttia, lisäsin öljyn ja jatkoin vaivaamista vielä muutaman minuutin. Peitin kulhon ja jätin sen jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Optimaalinen aika taikinalle jääkaapissa on 15-20 tuntia.
Kun oli aika valmistaa pizzat, aloitin sen vääntämällä uunin 225 asteeseen kiertoilmalle. Samaan aikaan laitoin uuniin kaksi peltiä, sillä pohjasta saa rapeamman jos pizzan paistaa jo valmiiksi kuumalla pellillä. Pizzakivi olisi tietysti paras vaihtoehto, heti kiviuunin jälkeen. Mutta koska meiltä ei kumpaakaan löydy, on tyydyttävä siihen mitä on.
Sekoitin Crème fraîchen joukkoon tryffeliä ja -öljyä, jälleen kerran ihan maun mukaan, sekä suolaa.
Valmistin taikinasta 4 pizzapohjaa ja valmistin ne uunissa kaksi kerrallaan. Molemmille pelleille yksi pizzapohja, ja esipaistumaan kunnes reunat alkoivat saada väriä. Otin åpizzapohjat uunista, levitin niille Crème fraîche-seoksen ja laitoin uudelleen uuniin pariksi-kolmeksi minuutiksi. Ennen tarjoilua levitin pizzojen päälle vielä kinkut sekä tuoreen salvian. Ja pitihän minun pirskottaa hiukan öljyäkin, mutta se sitten unohtui. Eikä siitä suurta haittaa tainnut olla, ihan hyvin tekivät ilman öljyäkin kauppansa.

Viinivalinta osui Italialaiseen punaiseen; Colpetrone Montefalco rosso D.O.C. 2008

Suklaakuppikakut leivinpaperissa

4 kpl

Taikina:

2 munaa

1 dl sokeria

50 g voita

100 g tummaa suklaata

0,75 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

Päälle:

kourallinen minivaahtokarkkeja

kourallinen paahdettuja pekaanipähkinöitä

30 g suklaata sulatettuna

Sulatin puolet suklaasta ja voin vesihauteessa ja jätin jäähtymään. Samaan aikaan sulattelun kanssa vatkasin munat ja sokerin vaaleaksi vaahdoksi. Sekoitin myös kuiva-aineet keskenään toisessa kupissa. Loput suklaasta rouhin karkeaksi rouheeksi. Kun suklaa-voiseos oli jäähtynyt jonkin verran lisäsin sen muna-sokerivaahtoon. Varovasti nostellen lisäsin vielä kuivat aineet ja ihan lopuksi rouhitun suklaan.

Olin jo aiemmin vuorannut 4 annosvuokaa leivinpaperilla, ja näihin kippoihin jaoin tasan tumman ja houkuttelen taikinan. Leivonnaiset saivat viettää aikaa uunissa 200 asteessa 20 minuuttia. Kuppikakut saavat jäädä sisältä mehevän pehmeiksi ja suklaisiksi.

Päällysteen tein sekoittamalla karkit, pähkinät ja sulatetun suklaan keskenään. Tätä seosta kuppikakun päälle, rusetti kakun ympärille ja kaikki on valmista herkuttelua varten.

 

Vihreitä fiiliksiä

Tein ensimmäistä kertaa itse pastaa lähes 20 vuotta sitten, ja jäin heti koukkuun. Silloin työvälineenäni oli kaulin ja veitsi. Tavoitteeni oli saada aikaan tagliatellea, mutta tulos oli jotain hiukan muuta. Ulkonäöltään pasta oli kuin pahimmasta ruokapainajaisesta, mutta maku hurmasi mut heti. Sen jälkeen en pahemmin ole koskenut kaupan valmispastoihin, ja taidotkin ovat kehittyneet.

Hankin ensimmäisen pastakoneeni vain muutamia kuukausia ensimmäisen kokeiluni jälkeen, ja se oli kovassa käytössä aikansa, kunnes minulta kiellettiin viljat. Sittemmin sain luvan palauttaa viljat takaisin ruokavaliooni, mutta kovin paljon en niitä edelleenkään syö. Ja sen mitä syön, pyrin syömään täysjyvää.

Nyt päädyin ostamaan spagettia kuivahyllystä, ja valitsin tuotteen mielestäni melko tarkoin. Ihan hyvän valinnan taisin tehdä, sillä pasta oli herkullista. Syy, miksi ostin spagettia oli se, että mieheni löysi mahtavan puskan luomu-basilikaa yrttihyllystä, ja eihän sitä sinne voinut jättää. Spagettia ja tuoretta pestoa... Aitoja, selkeitä makuja ilman kikkailuja. Nam!

Pesto
nippu basilikaa
kourallinen pinjansiemeniä
2-3 valkosipulin kynttä
50 g Parmigiano Reggiano
sormisuolaa
mustapippuria
hyvää oliiviöljyä

Paahdoin pinjansiemenet pannulla ja jätin ne jäähtymään hetkeksi. Kuorin ja pilkoin valkosipulin kynnet. Laitoin blenderiin basilikan, pinjansiemenet, valkosipulit, suolan ja mustapippurin ja hiukan öljyä. Raastoin vielä juuston sekaan. Sitten surruttelin aineita hienommaksi ja jatkoin öljyn lisäämistä kunnes rakenne oli mielestäni sopiva.

Kun spagetti oli kypsää ja valutettu, lisäsin kahden hengen pasta-annokseen pari kukkuraista ruokalusikallista pestoa ja sekoittelin sen tasaisesti spagetin joukkoon. Päälle ripottelin vielä hiukan paahdettuja, murskattuja pinjansiemeniä.
Tämän jälkeen iskin annokseen haarukkani.

Rikkirevitty ja niin täydellinen

Rakastan hampurilaisia, rakastan myös ylikypsää revittyä possua, ja sykkiihän sydämeni myös makeahkolle BBQ-kastikkeelle. Ei ollut kovin vaikea arvata, että jos nuo kaikki yhdistäisin rakastaisin syntyvää lopputulosta. Ja niinhän se oli.

Etsiskelin aikani netin syövereistä Pulled Pork'n reseptiä, ja löysinkin monia, mutta mikään niistä ei tuntunut täydelliseltä. Lopulta päädyin yhdistelemään eri ohjeiden juttuja, ja sillä tavalla loin oman revityn possun reseptini. Ja koska valmiit hampurilaissämpylät sisältävät enemmän epämääräisyyksiä kuin varsinaisia aitoja raaka-aineita, leivoin nekin itse. Halusin sämpylöistä täyteläisiä, joten päädyin lisäämään taikinaan vehnäleseitä. Eikä tarvinnut katua! Niistä tuli parhaita sämpylöitä joita koskaan olen leiponut.

Revitty Possu

6-8 hengelle

n. 2 kg possun lapaa

Kastike

2,4 dl Siirappia

2,4 dl Fariinisokeria

2,4 dl sweet chili sauce

1,2 dl riisiviinietikkaa

1,2 dl soijakastiketta

2 rkl inkivääriä hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

Suolaa pippuria

Aloitin kastikkeen teolla, vain sekoittamalla aineet keskenään. Sitten maustoin possun solalla ja pippurilla ja nostin sen valurautapataan. Puolet kastikkeesta sai mennä possun kaveriksi. Kansi päälle ja uuniin. 150 C ja 6 tuntia, kunnes liha irtoaa. Annoin possun jäähtyä puolisen tuntia. ja kun se oli vielä kuumaa, mutta käsiteltävää, revin lihan kahdella haarukalla riekaleiksi.

Jäähdytin paistoliemi jääkaapissa ja kuorin päältä siihen muodostuneen rasvan. Possun kanssa tarjottavan seoksen tein kaatamalla molemmat kastikkeet kattilaan ja keitin n. 5 minuuttia kunnes kastike hiukan sakeni. 

Hampurilaissämpylät

5 dl maitoa
50 g hiivaa
50 g voita
2 rkl siirappia
1 tl suolaa

1 dl vehnäleseitä
n. 9-11 dl jauhoja

Liuotin hiivan kädenlämpöiseksi lämmitettyyn maitoon. Lisäsin suolan ja siirapin. Sekoittelin joukkkoon jauhot käsin vaivaten. Viimeisenä sai mukaan mennä sulatettu voi, ja sitten vaivasin taikinaan vielä viitisen minuuttia. Niin, että sain siihen kunnon sitkon. Sen jälkeen taikina sai levätä rauhassa liinan alla auringonpasiteessa puoli tuntia. Tämän jälkeen taikina oli pullistunut komeaksi, ja oli aika ottaa se uudelleen käsittelyyn.

Kumosin kohonneen taikinan jauhoteltulle tasolle, ja vaivasin kimmoisaksi. Leivoin sämpylöiksi ja annoin niiden jälleen kohota liinan alla n. 20 min. Ennen uuniin laittoi voitelin sämpylät maidolla ja ripottelin päälle runsaasti vehnäleseitä. Kypsyminen uunissa vaati aikaa 10-15 minuuttia 225 asteessa.

Hampurilaiset muodostin sämpylöistä, possusta ja kastikkeesta. Väliin olisi voinut laittaa vielä vaikka tuoretta sipulia, mutta minä en sitä kaivannut. Sämpylän paahdoin pinnoiltaan rapsakaksi, väliin possua ja iso lusikallinen kastiketta, -ja se oli siinä. Rikkirevityn possuhampurilaisen seuraksi valmistin perinteisen Coleslaw'n, joka toikin mukavasti raikkautta ja rapsakkuutta annokseen. Myöhemmin keksin, että tämän salaatin voisi tarvittaessa laittaa suoraan hampurilaisen sisään, jolloin yhdistelmä maistuisi mahdollisesti vieläkin paremmin.

Juomaksi meillä oli kylmää vehnäolutta, Paulaner Hefe-Weissbier'ä, joka toimikin erittäin hyvin raskaiden ja täyteläisten makujen kanssa raikastaen niitä.