Leipä kohtaa valurautapadan

Päätin minäkin, kuten niin monet muutkin, kokeilla suosituksi tullutta pataleipää. Ohjeen nappasin Glorian Ruoka&Viini-lehdestä reseptistä nimeltä Padassa paistettu oliivileipä. Oliivit tosin jätin itse pois.
Tämähän on oikeastaan hapatettua venhäleipää, pain au levain. Mutta kummallista on, että tapa on jotenkin uusi ja ihmeellinen juttu Suomessa, vaikka se on yleinen Euroopassa. Oli miten oli, lopputuloksesta tuli todella herkullinen ja leipä onnistui loistavasti. Oma patani vaan olisi voinut olla vähän pienempi, sillä leivästä tuli leveä ja vähän liian matala. Mä kun tykkään sellaisista pulleista pyöreistä leivistä. Mutta ihanan makuista se oli. Ja ihan parasta oli superrapea kuori!

Pataleipä
1 kpl
7 dl venhäjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kädenlämpöistä vettä
1 1/2 tl merisuolaa

lisäksi
1 1/2 dl venhäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä

1. Yhdistä jauhot ja hiiva kulhossa. Vaivaa vesi ja suola joukkoon. Peitä tuorekelmulla ja anna kohota huoneenlämmmössä 15 tuntia.
2. Seraavana päivänä levitä leivinliina nostatuskoriin tai kulhoon ja ripota 1 dl venhäjauhoja. Ripottele loput 1/2 dl vehnäjauhoja leivinpöydälle ja kaada taikina jauhojen päälle. Painele taikinasta ilmakuplat pois ja kokoa taikina kumistaan yhteen. Nosta taikina jauhotetulle leivinliinalle ja peitä löysästi tuorekelmulla. Anna kohota 1 1/2 tuntia.
3. Nosta 2,5-3 litran vetoinen pata kylmään uuniin kansi padan viereen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma. Anna padan kuumeta vielä 15 minuuttia.
4. Pyöräytä taikina leivinliinalta kuumaan pataan ja nosta kansi päälle. Paista leipää kannen alla noin 30  minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä noin parikymmentä minuuttia, kunnes leipä on kypsää.
Kypsän leivän tunnistaa kumahduksesta, kun kopauttaa leivän pohjaa, jos leipä ei tunnu kumoamisen jälkeen kypsältä paista, sitä vielä hetki uunipellillä.

***

Päätin vielä vähän analysoida tätä reseptiä. Mun päässäni tässä on kaksi erilaista "muutosta" perusvalmistustapaan: hapatus ja pata. Mua eniten kiinnostaa rapea kuori ja miten sen saan jatkossakin aikaan. Joten vaikuttaako sen aikaan saamiseen molemmat muutokset vai vaan pata? Ja jos se on vain pata, niin mikä padassa on se määräävä ominaisuus? Se, että kosteus pysyy padan sisällä paremmin?

Mulla oli käytössä eilen valurautapata, mutta tutkiskeltuani asiaa hiukan lisää, huomasin, että Euroopassa tähän käytetään usein savipataa. Sellainenkin multa löytyy (täysin käyttämättömänä) joten jossian vaiheessa testaan sen. Toisaalta mitä tahansa patoja näytetään käyttävän. Eli tästä voisi päätellä, että leivän ympärille pitää saada mahdollisimman pieni tila (jossa kosteus pysyy korkeana). Voisiko tässä olla jotain tekemistä hiilidioksidin kanssa? Kohoamisessahan muodostuu hiilidioksidia, joten voisiko sen muodostuminen edesauttaa jotakin kohtaa tässä kypsennystavassa?

Entä hapatus? Se saa aikaan suuret ilmakuplat leivän sisään ja hidasja pitkä nostatus saa leivän maun maukkaammaksi, mutta voisiko lopputulos olla kuorestaan samanlainen ilman hapatusta padassa kypsennettynä?

Muilta osin erot "normaaliin" leivontaa verrattuna ovat löysä taikina ja vaivaamattomuus. Mikä vaikutus näillä on? Saisinko yhtä hyvän lopputuloksen vaikka tekisin taikinasta hiukan paksumman? Tai vaivaisin siihen kunnon sitkon?

Taidan edetä tutkimuksissani tässä järjestyksessä:
Hapatus + valurautapata + jämäkämpi taikina
Jos tämä onnistuu, niin sen jälkeen kokeilen nostatusta yön yli jääkaapissa (eli vähennän hapattamista). Ja sen mukaan miten onnistun, niin etenen ja yritän löytää määräävän tekijän.

"Too much of anything is bad, but too much Champagne is just right"

Kutsuin joulua edeltävänä perjantaina muutaman loistavan tyypin illalliselle luokseni. Tästä illallisesta on ollut puhetta jo aika kauan, mutta nyt sain sen realisoitua. Pöytääni istahti kanssani 3 uskomattoman upeaa naista, joihin kaikkiin olen tutustunut oikeastaan ihan äskettäin, mutta jokainen heistä on tuntunut tutulta heti. 

Halusin valmistaa jotakin hiukan naisellista, ja osaksi sen vuoksi listalle pääruuaksi päätyi kalaa. Ja vaikka joulu olikin lähellä, niin jouluisia ruokia en halunnut valmistaa. Olihan menussa jouluisiakin komponentteja, mm. punajuuri ja viikuna, mutta mausteet pitivät ne irti joulunajasta. Juomana oli läpi aterian kuohuva tai valkoviini. Ja niinhän siinä kävi, että illan kuluessa teemaksi muodostui

"Too much of anything is bad, but too much Champagne is just right."

Ennen varsinaisen illallisen alkua tarjosin pikkuiset suupalat samppanjan kanssa. Tarjolla oli lohi-cevicheä suomalaisittain, paahtoleipänapilla.

Lohi-ceviche
Pala tuoretta lohta
Sitruunamehua
Suolaa, valkopippuria

Leikkasin lohipalan pieneksi kuutioiksi ja kaadoin päälle sitruunamehun. Jätin seoksen maustumaan jääkaappiin tunniksi ja ennen tarjoilua maustoin cevichen suolalla ja pippurilla.

Otin paahdetusta leivästä muotilla 4 pientä ympyrää joiden päälle kokosin cevicheä. Koristeeksi vielä pieni tillin oksa, ja asettelu maistelulusikkaan.

***

Marinoitua viikunaa
4:lle
4 tuoretta viikunaa
Marinadi:
0,5 dl oliiviöljyä
½ rkl samppanjaviinietikkaa
½ rkl vaaleaa balsamicoa
½ sitruunan mehu
1 vaniljatanko
½ tl hunajaa
suolaa

Sekoitin marinadin aineet paria tuntia ennen ja jätin tekeytymään huoneenlämpöön. Ennen tarjoilua lohkoin viikunat 4 osaan ja annoin niiden maustua marinadissa muutaman minuutin ennen tarjoilua.

Vuohenjuusto-Millefeuille
4:lle
1 filotaikinalevy
voita
suolaa, mustapippuria
50 g pehmeää vuohenjuustoa
1-2 rkl creme fraichea
hiukan sitruunanmehua

Voitelin filotaikinalevyn voilla , ripottelin päälle sormisuolaa ja myllystä mustapippuria. Paistoin 160 asteessa n. 8 minuuttia, eli kunnes levy oli kauniin kullan ruskea. Kun levy oli jäähtynyt mursin sen paloiksi
Vuohenjuustotäytteen tein sekoittamalla creme fraichen notkistettuun vuohenjuustoon, ja lisäämällä hiukan sitruunamehua ja suolaa. Tämän seoksen siirsin pursotinpussiin.

Kokosin annoksen pursottamalla filotaikinalastujen väliin hiukan vuohenjuustotäytettä, kerroksia tein useita. Viikunat asettelin lautaselle omaksi ryhmäksi, lisäsin hiukan salaattia ja annostelin lopuksi vielä marinadia annoksen päälle.

***

Palsternakkakeitto
4:lle
1 rkl voita
1 pieni sipuli
loraus viskiä
300 g palsternakkaa
5 dl kasvislientä
1 dl kermaa
suolaa, valkopippuria

Kuullotin kuorittua, pilkottua sipulia voissa muutaman minuutin, lisäsin viskin ja annoin sen kiehua pois. Tämän jälkeen lisäsin pilkotut palsternakata ja kuullottelin vielä viitisen minuuttia. Tämän jälkeen kaadoin päälle kuuman kasvisliemen ja annoin keiton kiehua kunnes palsternakat olivat täysin kypsiä. Soseutin keiton ja siivilöin sen. Tämän jälkeen lisäsin keittoon kerman ja nopeasti kiehautin ja maustoin suolalla ja valkopippurilla.

Viimeistelin keiton lusikallisella maitovaahtoa ja tilkalla tryffeliöljyä

***

Paahdettua lohta
100-150 g lohta / ruokailija
suolaa

Kuivasin lohen huolellisesti ennen paistamista ja leikkasin sen annospaloiksi. Kuumalle (valurauta)pannulle ripottelin suolaa ja laitoin lohen paistumaan  siihen nahkapuolialaspäin. Käänsin lohen kun nahka oli saanut kauniin tumman, lähes hiillostuneen, pinnan. Sitten käänsin lohen ja paistoin kunnes kypsyys oli täydellinen, eli sisältä vielä läpikuultava.

Punajuuricreme
1 punajuuri
1 shalottisipuli
½ dl portviiniä
1 tl sokeria
voita
suolaa
4 rkl creme fraichea

Kuullostin sipulia ja punajuuria voissa kunnes punajuuret olivat hiukan pehmentyneet. Tämän jälkeen lisäsin portviinin ja sokerin, ja annoin hautua kannen alla miedolla lämmollä kypsäksi. Soseutin jäähtynneen seoksen ja lisäsin cremefraichen sekä suolaa.

Punajuuripyree
2 punajuurta
1,5 dl omenamehua
2 rkl sokeria
½ dl sitruunamehua

Kypsensin kuorelliset punajuuret suolapedillä uunissa 160 asteessa n. 1,5 tuntia. Tämän jälkeen annoin niiden jäähtyä folion alla. Jäähtyneet punajuuret kuorin ja lohkoin paloiksi. Sekoitin keskenään omenamehun sekä sokerin ja kadoin seoksen punajuurien päälle, jotka tällä tavalla saivat marinoitua yön yli jääkaapissa.
Keitin puanjuuria vielä tuossa marinadissa kunnes nesteestä oli jäljellä vajaa puolet. Tämän seoksen soseutin sauvasekoittimella ja lopuksi maustoin pyreen vielä sitruunamehulla ja suolalla.

Uunipunajuuret
1 punajuuri
2 rkl hunajaa
muutama timjamin oksa

Leikkasin kuoritut punajuuret noin 1 cm x 1 cm kokoisiksi paloiksi ja kaadoin ne uunivuokaan. Kaadoin päälle hunajan ja asettelin timjamin oksat. Peitin vuoan foliolla ja kypsensin 160 asteessa n. puoli tuntia, kunnes punajuuret olivat pehmeitä. Ennen tarjoilua maustoin ne vielä suolalla ja mustapippurilla

Fenkolisalaatti
1 fenkoli
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa

Veistelin mandoliinilla niin ohuita siivuja fenkolista kuin mahdollista. Muut aineet sekoitin kulhossa ja lisäsin fenkolisiivujen joukkoon.

***

Sitruunasorbet
200 g sokeria
1 dl sitruunamehua
3 dl vettä

Lämmitin kattilassa vettä ja sokeria kunnes sokeri oli täysin liuennut. Tämän jälkeen kaadoin mukaan sitruunanmehun ja sitruunoista raastetut kuoret. Seos sai jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sen jälkeen valmistin sorbet'n jäätelökoneessa.

Marenki
2 valkuaista
1,5 dl sokeria
0,5 tl etikkaa

Vaahdotin valkuaiset ja 1/3 sokerista vaahdoksi. Tämän jälkeen jatkoin vahhdottamista lisäämällä loput sokerista pikkuhiljaa.  Kun vaahto oli kovaa ja täyteläistä lisäsin etikan varovasti mukaan.
Levitin marenkimassa pellille ja paistoin sitä 100 asteessa n. tunnin verran, ja sitten jätin sen uuniin jäähtymään yön yli.

Tuille
½ dl vehnäjauhoja
½ dl tomusokeria
1 valkuainen
25 g voita

Rikoin valkuaisen rakenteen ja lisäsin siihen jauhot, sokerin sekä lopuksi sulatetun voin.
Nuolijan avulla tein lastuja taikinasta leivinpaperin päälle ja paistoin keksit 190 asteessa noin 5 minuuttia.

Kokosin annoksen muodostamalla kahden lusiakn avulla quennellin sorbetista ja asettelin sen keskelle lautasta. Murskasin kuivasta marengista sorbetin vieraan lunta ja asettelin annoksen päälle vielä tuille-keksin

"Äijäruokaa"

Mieheni, muutaman kaverinsa kanssa, kävi katsomassa Top Gear tapahtuman messukeskuksessa, ja mä ehdotin, että voisin heille jotakin syötävää valmistaa tuon tapahtuman jälkeen. Koska periaatteena oli poikien ilta, niin ruokakin piti miettiä pohjalta "äijäruokaa". Mutta mitä on "äijäruoka"? Koska en todellakaan ajatellut tarjoilla grillimakkaraa ja bisseä, niin lähdin toteuttamaan speksiä sen mukaan minkä ajattelin maistuvan miehiseen makuun ja olevan rentoa ruokaa.

Pohdiskelin vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin burgereihin, joihin toin hiukan uutta sovellusta. Olin aiemmin kesällä valmistanut mukaellulla Farangin possun reseptillä herkullista possua, ja nyt päätin tehdä samalla reseptillä riivittyä possua. Tämä oli muuten loistava valinta!

Perinteisen coleslaw'n päätin toteuttaa senkin aasialaisella otteella. Tämä lisuke oli ihanan raikas, ja chili toi tarvittavan potkun annokseen. Itseasiassa nämä riivityt burgerit olivat parempia kuin ne mitä aiemmin valmistin.

Jälkkäriksikin halusin myös jotain rentoa ja helppoa. Suunnittelin Rocky Road'en tekoa ja päätin koota ne maitosuklaasta, pähkinöistä, vaahtokarkeista ja  kuivatuista hedelmistä. No suunnitelma ei, onneksi, mennyt lainkaan putkeen. En löytänyt siihen hätään vaahtokarkkeja, enkä kuivattuja hedelmiä. Niinpä korvasin vaahtokarkit popcorneilla ja hedelmät lakuilla. Ihan tajuttoman hyvä yhdistelmä! Popcornien suolaisuus sopi täydellisesti makean maitosuklaan kanssa, ja laku... no pitääkö siitä edes mitään mainita...? Nämä olivat herkullisia!

Aasialaiset riivityt possuburgerit
1 annos Sokeripossua
1 annos Hampurilaissämpylöitä ilman leseitä
Aasialaien salaatti
500 g punakaalia
1 iso shalottisipuli
1 nippu korianteria
1 nippu basilikaa
5 rkl limemehua
1 rkl kalakastiketta
1 tl sokeria
½ dl öljyä
Tuoretta punaista chiliä

Valmistin hampurilaissämpylät pari päivää etukäteen reseptin mukaan. Päivää ennen valmistin possun ohjeen mukaan ja kun se oli hiukan jäähtynyt riivin sen kahden haarukan avulla silpuksi.
Kastikkeena käytin possun kastiketta, jonka myös valmistin possun ohjeen mukaan.
Aasialaisen salaatin valmistin sekoittamalla ensin keskenään limenmehun, kalakastikkeen, sokerin ja öljyn. Sitten suikaloin punakaalin ja shalottisipulin, sekä hienonsin hiukan korianteria ja basilikaa. Sekoitin lopuksi kaikki aineet keskenään ja jätin maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi.

Aloitin burgerien kokoamisen lämmittämällä riivityn possun ja grillaamalla sämpylät. Kuuman sämpyläpohjan päälle lusikoin noin 1 rkl kastiketta, nostin kasan possua ja lusikoin vielä n. 1 rkl kastiketta. Sitten keko salaattia ja viimeiseksi hiukan tuoretta chiliä. Lopuksi hattu päälle ja tarjolle.

Burgerit tekivät kauppansa ja miehet söivät itsensä aivan ähkyyn. Palan painikkeena oli peruslageria, sillä viini ei olisi tällä kerralla ollut oikea valinta.

***

Kivinen tie
400 g maitosuklaata
5 dl popcorn'a
2 dl cashew-pähkinöitä
2 dl lakritsapaloja

Sulatin maitosuklaan vesihauteessa, ja annoin suklaa hiukan jäähtyä. Sekoitin loput aineet suklaan joukkoon ja kaadoin seoksen kovettumaan tuorekelmulla vuorattuun vuokaan.
Leikkasin ennen tarjoilua mukavan kokoisiksi paloiksi.

Sipulinen Ranskatar

Syksyilta, ulkona sataa tihkua ja on pimeää. Silloin haluaa jotain lämmintä, maukasta ja runsasta. On ihanaa sytyttää kynttilät ja hauduttaa hellalla pitkään, tuoksuvaa ja herkullista, sipulikeittoa. Minun syysruokaani, -yhtä niistä. Sipuli on myös yksi eniten käyttämistäni raaka-aineista, sillä se taipuu moneen ja antaa makua vaihtelevalla tavalla kirpeydestä makeaan.

Sipuli on parhaimmilllaan kesällä ja syksyllä, mutta pehmeän pyöreää makeutta siihen saa talvellakin lisäämällä joukkoon hiukan sokeria ja hauduttamalla sitä pitkään.

Sipulikeitto
2:lle
400 g sipulia
2 valkosipulin kynttä
25 g voita
1 tl fariinisokeria
1 dl valkoviiniä
5 dl lihalientä
2 rkl tuoretta timjamia
Bouquet garni
Kourallinen Gruyere juustoraastetta
2 viipaletta maalaisleipää

Valitsin sipuliksi tavallista keltasipulia, ja yhden salottisipulin. Salotti antaa mielestäni pehmeyttä ja makeutta keittoon kun sitä yhdistää keltasipuliin. Kun olin pilkkonut sipulit ja valkosipulit, kuullottelin niitä padassa. Hetken kuluttua lisäsin hiukan fariinisokeria ja annoin sipuleiden hiukan karamellisoitua. Aikaa tämä otti noin vartin verran. Tämän jälkeen lisäsin valkoviinin, ja kaadoin lasillisen itsellenikin. Mukaan meni myös lihaliemi ja bouquet garni. Jätin padan hautumaan pienelle liekille ja siirryin nauttimaan viinistäni sohvalle.
Kun aikaa oli kulunut noin tunnin verran päätin maistaa keitosta. Se oli ihanaa! Laitoin keittoon vielä viimesilaukseksi tuoretta, silputtua, timjamia, ja jätin sen odottamaan. Laitoin uunin grillivastuksen lämpiämään ja raastoin juuston. Leikkasin maalaisleivästä kaksi reilua viipaletta ja kauhottuani lautaselle keittoa, nostin päälle leiväviipaleet. Näiden päällä asettelin juustoraasteen ja grillasin uunissa kunnes juuston pinta oli kauniin kullankeltainen.

Lasiin, ja myös keittoon, kaadoin Pfaffenheim Pinot Gris'tä, enkä pettynyt tälläkään kerralla.

Sunday Roast

Olen jo pitkään miettinyt klassisen Brittien sunnuntaiaterian valmistamista. Selvittelin asiaa, ja taitaapa olla niin, että tuolle aterialle on sovelluksia niin monta kuin on tekijöitäkin. Yhdistävänä tekijänä oli jokin liha, paistinkastike, Yorkshire pudding ja perunat. Näiden lisäksi tuntui suosittua olevan pavut tai herneet, porkkanat, parsakaali jne. Minä päätin tehdä aterian omalla twistilläni.

Lihaksi valitsin paahtopaistin, perunat halusin paistettuina ja kaikki ylimääräiset vihannekset jäivät pois. Lopulta siksi, että unohdin valmistaa hernepyreen...

Paahtopaisti oli loistava valinta, etenkin kun sain jättää sen sisältä punaiseksi. Roseena paahtopaisti on omasta mielestäni mehevimmillään. Paistetut perunat ovat jo lapsesta asti kuuluneet rakkaimpiin ruokiini. Isäni oli ainoa, joka ne osasi valmistaa oikein. Paistinperunoiden pitää olla pinnaltaan paahtuneita ja sisältä pehmeitä. Ja suolaa ei säästellä! Myöhemmin opin Ranskassa, että perunoiden paistaminen ankanrasvassa tekee niistä vielä täydellisempiä kuin ne mitä oma isäni teki. Niinpä, nyt kun kaapistani tuota ihanaa tuotetta löytyi, en voinut olla sitä käyttämättä.

Paahtopaisti
6-8:lle
n. 1 kg naudan paahtopaistia
öljyä
suolaa
mustapippuria

Otin paistin pari tuntia ennen kypsennystä lämpiämään huoneenlämpöön.
Sidoin paistin kauniinmalliseksi narulla ja paistoin kuumalla pannulla öljyssä nopeasti lihan pinnat kiinni joka puolelta. Tämän jälkeen nostin paistin uunivuokaan ja asettelin lämpömittarin paksuimpaan kohtaan.
Liha sai kypsyä uunissa 100 asteessa, kunnes mittari näytti 56 astetta. Tällöin liha on sisältä kauniin rosee.
Kun otin lihan uunista maustoin sen suolalla ja pippurilla kauttaaltaan ja kääriin folioon lepäämään.

Yorkshire Pudding
6:lle
2,5 dl maitoa
100 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
suolaa
ankanrasvaa (tai öljyä)

Valmistin taikinan, kuten pannukakkutaikinan ja laitoin jääkaappiin odottamaan n. puoleksi tunniksi. Otin esiin muffinsivuokani, ja jokaiseen kuppiin laitoin noin teelusikallisen ankanrasvaa. Kuumensin rasvan uunissa 225 asteessa kuumaksi ja sen jälkeen kaadoin taikinan kuuman rasvan päälle. Täytin n. 2/3 muffinsivuoan jokaisesta syvennyksestä ja laitoin vuoan takaisin uuniin. Siellä puddingit saivat rauhassa kypsyä 10-12 minuuttia.

Paistinkastike
2,5 dl paistilientä (tai lihalientä)
vajaa ½ dl portviiniä
1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa, mustapippuria

Kuumensin paistiliemen kiehuvaksi ja lisäsin portviinin. Sekoitin kerman joukkoon vehnäjauhot ja kaadoin seoksen kiehuvaan paistiliemeen. Annoin kiehua n. 10 minuuttia ja maustoin lopuksi suolalla ja pippurilla.

Täydelliset Paistetut perunat
Keitettyjä kiinteämaltoisia perunoita
Ankanrasvaa
suolaa

Paloittelin jäähtyneet, keitetyt perunat kuutioiksi ja kuumensin ankanrasvan paistinpannulla. Ankanrasvassa  paistetut perunat ovat aivan omaa luokkaansa. Rasva tuo niihin ihanaa, täyteläistä makua, ja rasvan antama rapsakkuus... Aah, parasta!
Paistoin perunoita antaen niiden rauhassa saada kauniin pinnan, ja lopuksi maustoin vielä suolalla.

***

Jälkkäriksi valmistin jääkaapin sekalaisesta valikoimasta Omena-aprikoosi Bostonkakkua. Mä olen aina ollut suunnattoman huono leipomaan pullaa. Erään kerran koirakin kieltäytyi syömästä aikaansannoksiani... Tällä kerralla pulla onnistui aika hyvin, ja täyte korvasi loput pienet puutteet. Pullataikinan ohjeen otin vehnäjauhopussin kyljestä, ja muokkasin sitä hiukan.Täytteeseen laitoin itsetekemääni omenahilloa ja loput aprikoosihillopurkillisesta.

Omena-aprikoosi Bostonkakku
Pullataikina:
2,5 dl maitoa
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
½ tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
6-7 dl vehnäjauhoja
100 g sulatettua voita
Täyte:
n. 1-1,5 dl hilloa
Pumpkin Spice sekoitusta (tai kanelia)
Sokeria

Valmistin pullataikinan sekoittamalla lämpimään maitoon sokerin, suolan ja kardemumman. Seuraavaksi sekoitin osan jauhoista joihin olin lisännyt kuivahiivan. Jatkoin jauhojen lisäämistä kunnes taikina oli oikeanlaista koostumukseltaan, ja lopuksi lisäsin voisulan. Vaivasin taikinaa vajaan kymmenen minuuttia ja jätin sen kohoamaan liinan alle n. 40 minuutiksi.
Vaivasin taikinasta ilmakuplat pois ja kaulin sen levyksi. Levitin täytteen taikinan päälle ja rullasin rullaksi. Leikkasin pötköstä sopivankokoisia paloja ja laitoin ne  20 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Annoin kohota vielä n. 20 min, ja lopulta paistoin 175 asteessa n. 35-40 minuuttia.
Olisihan tuon voinut ennen paistamista voidella kananmunalla, mutta muisin asian vasta siinä vaiheessa kun otin kakun pois uunista. Tosin eipä se tainnut makuun vaikuttaa.

“Le Beaujolais nouveau est arrivé!”

Se on taas se aika vuodesta. Uuden sadon viini on saapui marraskuun kolmantena torstaina kauppoihin, ja pitihän se testata. Alkoon tosin petyin tänä vuonna, sillä valikoimassa tänä vuonna oli ainoastaan Beaujolais Villages Nouveau. Aina aiemmin mukaani on lähtenyt Beaujolais Nouveau, joskus sen lisäksi Village-versio. Mutta minulle se ainoa oikea on Georges Dubœuf -tilan valmistama viini.

Moni varmasti tietää mitä odottaa, ja mitä BN on, joten jätän turhat selittelyt sikseen. Tämän vuoden viini antaa odottaa vuodesta 2012 hyvää viiniuotta, -ainakin kyseisen alueen viineille.

Torstai-iltana linnoittauduimme sohvalle, ja kasasimme tarjottimelle viilennetyn viinin, patonkia, ranskalaista maalaissalamia, jänisterriiniä, Camembert'a ja Comtea. Aika kiva iltapala... Erityisesti Camembert sopi hyvin viinin kanssa ja tasapainotti viinin kärkeä. Mutta ilmaahan tuo viini vaati talttuakseen. Hyvän ilmastoinnin jälkeen viini antoi periksi ja pääsin nauttimaan lisämauista. Ainoa mikä häiritsi oli melko voimakas punaherukan maku, minä kun en herukoista välitä.

Loppujen lopuksi, tämän viinin perusteella, odotan aikaa kunnes vuoden 2012 sadon tulokset rynnistävät kauppoihin ulottuvilleni.

Pumpulinen päivä

Kaksi vuotta sitten, seisoimme rinnakkain Malediivien valkoisella hiekalla paljain varpain. Minulla oli päälläni valkoinen pitkä puku...

Tämä onnentäyteinen päivä oli satumainen ja säilyy ikuisesti mielessäni elämäni parhaana päivänä. Vietimme päivän kahdestaan nauttien tunteistamme ja toisistamme. Illalla, trooppisessa pimeydessä, hääpäivämme kruunasi upea illallinen kaukana kaikista muista hiekkasärkällä.

Amouse-bouche
***
Mustekala-carpaccio, Rucolasalaatti, oliiveja ja paahdettua paprikaa, 

Balsamico vinegrette
***
Grillattu sitruunaruohovarras Calamarista & Kampasimpukoista, 

sahramilla ja rusinalla maustettu Basmatiriisitimbaali
***
Paahdettua Barramundin filettä oliivien ja kapristen kera, 

fenkoli-sitrussalaatti
***
Ankanrintaa ja aprikoosikääryle, 

Sweet&Sour Ratatouille
***
Camembert, Taleggio, Reblochon
***
Passionhedelmäpiiras, 

palmusokerijäätelöä ja inkiväärisiirappia

***

Kahvi

***

Pumpulihääpäivän kunniaksi sytytimme kynttilöitä ja valmistimme pienen romattisen illallisen. Ei mitään niin mahtipontista kuin tuo hääpäivän illallinen, vaan jotain pientä ja herkullista. Meidän molempien makuhermojamme hivelee merenelävät, joten niitä halusimme listalle. Rakkaani valmisti alkuruuan, minä pää- ja jälkiruuan. Viini valittiin sopivasti yhteisymmärryksessä.

Pumpulihääpäivä

Lohitartarleipä ravuilla

*

Äyriäistagine, 

bulgur

*

Ricotta-marjatarteletti

Lohitartarleipä ravuilla

2:lle

150 g graavilohta
½ punasipulia
tilliä
1 prk smetana

2 rkl valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
Jättiravunpyrstöjä
leipäsiivuja

Tämän ruokalajin valmisti mieheni, ja nän hän sen teki. - Sekoitti kaikki aineet, lukuunottamatta jättiravun pyrstöjä ja leipää. Seos makustui jääkaapissa tunnin verran.
Ennen tarjoilua seosta sopivasti leipäsiivun päälle, huipuksi jättiravun pyrtö ja koristeeksi tilliä.

Äyriäistagine
2:lle
2 salottisipulia
öljyä
1 tl paahdettuja ja jauhettuja korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa
½ tl kurkumaa
½ tl cayennepippuria
250 g äyriäissekoitusta
Jättiravun pyrstöjä
3 dl kalalientä
1 dl kermaa
Silputtua tuoretta timjamia
suolaa, mustapippuria

Kuullotin shalottisipulin öljyssä ja lisäsin mausteet ja jatkoin kuullottamista vielä hiukan aikaa. Kun sipuli oli pehmeää, lisäsin kalaliemen ja annoin kiehua hetken aikaa. Lisäsin vielä kerman ja annoin kiehua hiukan kokoon. Lopuksi lisäsin äyriäiset ja timjamin, ja annoin niiden lämmetä liemessä. Maistamisen jälkeen lisäsin vielä suolaa ja mustapippuria.
Taginen kanssa tarjoilin suolavedessä keitettyä bulgur'a.
Tuore korianteri olisi sopinut tähän ruokalajiin loistavasti viimeistelemään makukokonaisuutta, mutta kauppani ei ollut korianterin suhteen tällä kerralla antelias, joten minä laitoin timjamia. Eikä sekään huono valinta ollut.
 

Ricotta-marjatarteletti
2:lle
Pohja
Hiukan piirakkataikinaa
Täyte
1 dl ricottaa
0,25 dl sokeria
1 muna
1-2 tl tummaa rommia
Pinnalle
Marjoja

Minulle oli jäänyt perjantailta hiukan piirakkataikinaa, ja käytin lopun nyt tähän. Asettelin taikinan kahteen pieneen rengasmuottiin ja siirsin odottamaan täytettä.
Täytteen valmistin sekoittamalla raaka-aineet keskenään ja kaadoin pohjien päälle. Paistoin uunissa
200 asteessa noin 25 minuuttia.
Ennen tarjoilua asettelin vielä päälle marjoja.