Paistettua maksaa ja karamellisoitua sipulia

Harmikseni olen jo aikoja sitten huomannut, että kaupoista on haastavaa saada sisäelimiä, ainakaan kokonaisena. Ja varsinkin muuta kuin maksaa. Joskus kuitenkin sitä onnistuu löytämään herkullisen kokonaisen palan maksaa, ja silloin se vaan on mukaan otettava. Minulle maksaruuat ovat aina olleet herkkua, ne koulun jauhemaksapihvitkin, joita kaikki muut inhosivat. Parasta maksa minun mielestäni on kun se on valmistettu yksinkertaisesti raaka-ainetta kunnioittaen. Tai maksalaatikkona, johon päälle laitan ketsuppia. Kyllä, aivan niin, ja se on herkullista! Mutta ei siitä nyt sen enempää...

Meillä maksa päätyy lautaselle uesimmiten pannun kautta, ja lisukkeena toimii karamellisoitu sipuli. Yleensä mitään muuta en annokseen laita, sillä tämä makupari saa jo kieleni ja mieleni tyytyväiseksi, mutta ei hyvä perunamuusikaan tätä annosta pilaa.

Paistettua maksaa
4:lle
800 g naudan- tai vasikanmaksaa
vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
voita

Poista maksasta kalvo ja isoimmat suonet. Leikkaa 200 g viipaleiksi ja huuhtele kylmän veden alla. Kuivaa hyvin. Mausta viipaleet suolalla ja mustapippurilla ja kääntele ne kauttaaltaan vehnäjauhoissa. Kuumenna voi pasitinpannussa ja paista maksaviipaleita pari minuutta per puoli, kunnes ne ovat sisältä vielä hiukan punertavia.

Karamellisoidut sipulit
2 sipulia (kelta- tai punasipulia, tai molempia)
2 rkl sokeria
2 rkl voita
1 rkl vettä
suolaa

Viipaloi sipulit renkaiksi. Kuumenna voi pannulla ja freesaa sipuleita kunnes ne saavat hiukan väriä, mtta älä kuitenkaan ruskista niitä. Lisää suola jo paistamisen alkuvaiheessa. Lisää sokeri ja jatka hetki paistamista, lisää sitten vesi ja jatka sipuleiden hauduttamista kunnes ne ovat pehmeitä, tahmeita ja karamellisoituneita

Gnoccheja "Caprese"

Olen aina tykännyt pastasta, ja varmaankin siksi itselleni ei ollut minkäänlainen yllätys, että tykkäsin gnoccheista kun niitä ensimmäisen kerran maistoin. En edes muista missä ja milloin, mutta sen muistan, että niihin suloisiin palleroihin ihastuin. Sen muistan myös, että tarjolla gnocchien kanssa oli salviavoikastiketta, -puhdasta klassikkoa siis.

Myöhemmin kuulin, että näiden pulleroisten tyynyjen hyvin valmistaminen on vaativaa puuhaa, ja oikeastaan sain sen myös kokea kun näitä ensimmäisen kerran valmistin. Liian pehmoinen taikina hajosi keitettäessä, ja napakka aiheutti rakenteesta pingispallon. Muutaman kokeilun jälkeen kuitenkin löysin hyvän reseptin, ja sitä olen sen jälkeen käyttänyt.

Kerran kokeilin friteerata gnoccheja, ja ne olivat jopa parempia kuin itsetehdyt ranut. Mutta tällä kerralla mieleni teki ihan peruspalleroita. Kastikkeeksi valikoin yksinkertaisen klassisen makukombon; tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa. Ja pakkohan se on todeta, ettei tällä yhdistelmällä voi tulla muuta kuin hyvää.

Gnocchit
200 g jauhoista perunaa
1 munan keltuianen
200 g vehnäjauhoja
suolaa

Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä ja sen jälkeen soseuta perunat esim. käyttäen perunapuristinta.
Sekoita soseen joukkoon keltuainen ja suola. Vaivaa joukkoon jauhot. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa liikaa, muuten gnoccheista tulee kovia.
Pyörittele taikinasta pitkiä noin 1 cm paksuja tankoja ja leikkaa tangoista n. 2 cm pituisia paloja.
Pyöräytä haarukalla kuviot jokaiseen gnocchiin, ihan vain siksi, että tällä tavalla kastikkeen maut tarttuvat niihin paremmin.
Keitä kypsiksi kiehuvassa, suolalla maustetussa, vedessä. Noin 6-7 minuuttia. Valuta, mutta älä huuhtele.

Tomaatti-mozzarellakastike
2 rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 pkt pikkuisia mozzarellapalloja
Tuoretta basilikaa
Suolaa, mustapippuria

Halkaise tomaatit kahtia ja hienonna valkosipuli. Riivi basilikan lehdet irti varresta ja hienonna tarvittaessa. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota hetki valkosipulia, mutta varo polttamasta sitä. Lisää sitten joukkoon halkaistut tomaatit ja jatka kypsennystä parin minuutin ajan. Ota pannu liedeltä ja lisää mozzarella, mausteet ja lopuksi basilika.

Jos haluat voit paistaa pannulla kauniin pinnan gnoccheihin, kuten minä nyt tein. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Sen jälkeen sekoita kastike gnocchien joukkoon ja raasta päälle parmesania tai Pecorinoa.

Brownie + Cookie = Brookie

Kuulin Brookiesta vähän yli vuosi sitten ensimmäisen kerran, kun mieheni selitti jotain herkusta jossa on yhdistetty suklaakakkua ja keksiä. Lähdin tutkiskelemaan asiaa ja jäljet johtivat tietenkin Yhdysvaltoihin, tarkemmin ottaen New Yorkin Brooklyniin. Leivonnainen on kehitetty Red Hookissa sijaitsevassa Baked-leipomossa, tosin he myyvät tuotetta nimellä Brookster. Brownien ja Cookien risteytys, joka on keksitty Brooklynissä, ja jonka nimi on Brookie (tai Brookster) – loistavaa nimikikkailua! Mutta loistava on tuotekin!  

Brookies
Brownie-taikina:
115 g voita
2,4 dl sokeria
2 kananmunaa
1,2 dl kaakaojauhetta
1/4 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1,75 dl vehnäjauhoja
1,2 dl (150 g) suklaata (sekaisin tummaa ja valkosuklaata)
Cookie-taikina:
115 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 muna + 1 keltuainen
2 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
150 g pekaanipähkinöitä
Lisäksi:
50 g suklaata (esim. valkosuklaata)
50 g pekaanipähkinöitä

Brownie-taikina:
Sulata voi. Lisää sokeri ja jatka kuumentamista kunnes sokeri on liuennet. Anna jäähtyä n. 5 min.
Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa seos sileäksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne voi–sokeri-seokseen. Leikkaa suklaa veitsellä kuutioiksi. Kääntele lopuksi suklaapalat taikinan joukkoon.
Cookie-taikina:
Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää yksi kokonainen muna ja yksi keltuainen, ja vatkaa vielä pari minuuttia.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne voi–sokeri-munaseokseen. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän, jotta siihen ei muodostu sitkoa.
Rouhi pähkinät veitsellä. Kääntele ne lopuksi taikinan joukkoon.

Vuoraa noin 22 x 22 cm:n kokoinen neliön tai suorakaiteen muotoinen kakkuvuoka leivinpaperilla. Lusikoi molemmat taikinat raidoiksi vuokaan. Paista 175 astetta 30-40 min. Ripottele suklaan ja pähkinän palasia välittömästi Brookien päälle kun olet ottanut sen uunista. Tai ripottele pähkinät jo paiston puolessa välissä ja sukla sitten vasta paiston jälkeen
Anna jäähtyä rauhassa vuoassaan huoneenlämpöiseksi. Brookie kiinteytyy vasta jäähtyessään ja koostumuksesta tulee siten oikeanlainen: rapea päältä ja tahmea sisältä.

Kylmäsavulohitartar blineille

Blinien lisäkkeeksi varmaankin käy mikä tahansa mihin mielikuvitus yltää, mutta monia klassisia yhdistelmiäkin on näille herkuille muodostunut. Tunnetuin ja suosituin näistä varmasti lienee mäti+smetana+sipuli. Meillä muita suosikkeja ovat seuraavat yhdistelmät:

• suolakurkut, hunaja ja smetana
• sillitartar
• sienisalaatti
• kylmäsavuporomousse
• kylmäsavulohitartar

Ehdottomasti yleisin omassa pöydässämmekin on mätilisuke, mutta sen lisäksi usemmiten tarjolle päätyy kalapohjainen mousse tai tartar. Tämän kertainen lisukkeemme, kylmäsavulohitartar, on mieheni valmistamaa, ja sen on herkullista. Voisin helposti syödä tätä suoraan kulhosta haarukalla. Eikä se haarukkakaan välttämätön ole... Eivätkä blinit todellakaan ole ainoita jotka päätyvät meillä tämän lisukkeen kaveriksi. Lohitartar sopii loistavasti myös uuniperunoiden täytteenä ja ihan vaan sellaisenaan leivän päällä.

Blineille resepti löytyy täältä: Blinit

Kylmäsavulohitartar
150 g kylmäsavulohta
3 rkl tilliä
2 rkl smetanaa
1 punasipuli
mustapippuria

Silppua kylmäsavulohi. Hienonna punasipuli erittäin pieneksi ja hienonna vielä tilli. Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin tunnin verran.

Huippuhyvää kaniinista!

Mitä hyvää kanista? Ostin heräteostoksena kokonaisen kanin ja sitten kun tuli sen valmistamisen aika, menikin sormi suuhun. Koskaan aiemmin en ollut kania valmistanut, saati pilkkonut, mutta onneksi google auttoi. Ja ihan helppoa se itseasiassa oli. Monien reseptiselailuiden jälkeen päädyin valmistamaan kanin confit-tyylillä. Halusin säilyttää kaniinin alkuperäisen melko hennon maun, ja siksi en sitä halunnut vahvasti maustaa tai upottaa johonkin soossiin. Confit olikin oikein loistava idea.

Kaveriksi kaniini sai lautaselle Jamien Oliverin opein valmistettuja uunijuureksia, mutta joku pieni kastike olisi tähän ollut vielä kiva lisä. Kani on todella rasvatonta lihaa, joten mehukkuutta ei annokseen rasvasta tule, joten siksi tälle voisi jonkun kivan hiukan sitruunaisen kastikkeen ensi kerralla valmistaa. Ja se ensi kerta tulee varmasti, niin hyvää tämä oli. Nyt voin vaan sanoa:
"Miten hyvää kanista!"

Kaniini-confit 
4:lle
1 kokonainen kani, paloiteltuna 8 osaan
1 Shalottisipuli
10 valkosipulinkynttä
6 laakerinlehteä
8 neilikkaa
20 kokonaista mustapippuria
6 kardemumman kotaa
nippu tuoretta timjamia
4 oksaa tuoretta rosmariinia
1 tl sinapinsiemeniä
Suolaa, mustapippuria
n. 1 l öljyä

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Lämmitä öljy 120-asteiseksi. Asettele uunivuokaan kanin palat ja mausteet. Kaada päälle lämmitetty öljy. On tärkeää, että palat peittyvät öljyyn kokonaan.
Lisää siis tarvittaessa öljyä. Kypsennä lihoja ensin 200-asteisessa uunissa puoli tuntia. Laske uunin lämpö 120-asteiseksi ja kypsennä kunnes liha irtoaa helposti luusta, noin kolme tuntia.
Nosta lihat pois öljystä ja valuta. Paista niihin vielä ennen tarjoilua pannulla kaunis, kullanruskea pinta.

Parhaat uunijurekset
perunaa
porkkanaa
palsternakkaa
Oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori ja paloittele juurekset isoiksi paloiksi. Perunat voi jättää kokonaisiksi jos ne eivät ole kovin suuria. Keitä perunoita ja porkkanoita kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä, n. 4 minuuttia. Lisää sitten mukaan palsternakka, ja anna kiehua vielä 4 minuuttia.
Valuta juurekset hyvin ja anna niiden "höyrytä" kuivaksi.
Laita juurekse uunipellille tai isolle uunipannulle ja lisää öljy sekä mausteet. Sekoita hyvin. Asettele juurekset siten, että ne eivät ole toistensa päällä. Kypsennä n. 1 tunti, tai kunnes juurekset ovat kauniin rapsakoita ja saaneet kauniin värin.

Blinit, talviruuan aatelia

Suomalaisille varmaankin yksi talven suosikkiruuista on blinit. Ja yksi suosikkitäytteistä on mäti, smetana ja sipuli. Näin myös meillä. Me aloitamme blinikauden aina jouluaattona. Eli meille tämä ruokalaji yksi joulun perinteisistä ruuista, ja ne ensimmäiset tarjoillaan aina muikunmädin, smetanan ja punasipulin kanssa. Tämä kombo kulkee kuitenkin mukana (lähes) joka kerta kun blinejä teemme, mutta sen lisäksi saatamme varioida täytteitä fiiliksen mukaan.

Minun suosikkejani on paksut, happamat blinit, joihin on käytetty vain vähän tattarijauhoa. Jostain syystä en ole suuri tattarin ystävä. Blineissä pinnan pitää olla rapea ja kullan ruskea, jopa melko tumman ruskea, ja sisuksen pehmeän ilmava. Voita pitää käyttää reilusti, mutta kohtuudella. Eli sisus ei saa olla muuttunut rasvaiseksi voin määrästä. Tästäkin ruokalajista on monia eri mielipiteitä, käsityksi sekä reseptejä, ja saa ollakin, mutta mulle toimii parhaiten juuri edellämainitut blinit. Reseptini on alunperin Jyrki Sukulan ohje, enkä sitä kovin paljon ole ajansaatossa muunnellut, muistaakseni jonkun verran kuitenkin.

Tänä talvena saimme appivanhemmiltani oikein mukavan määrän muikunmätiä, muikuista jotka he olivat itse mökkijärveltään, Puulavedestä, kalastaneet. Niinpä myös eilen illalla tätä herkkua päätyi lisukkeeksi.

Blinit eli linnit
4:lle
pohja:
1,5 dl maitoa
½ dl tattarijauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 dl vehnäjauhoja
viimeistely:
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
1 dl olutta (lager)
suolaa
100g kirkastettua voita (ks. ohje alla)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita tattarijauhot ja kuivahiiva keskenään. Sekoita hiiva-jauhoseos maitoon. Lisää vehnäjauhoja niin paljon, että vatkain vaivoin liikkuu. Jätä
taikina huoneenlämpöön liinan alle käymään vuorokaudeksi. Nosta taikina sen jälkeen jääkaappiin ja anna olla siellä vuorokauden verran.
 Lisää keltuaiset ja olut 2 vrk seisseen blinitaikinan pohjaan. Lisää suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele varovasti taikinan joukkoon.
Paista blinit kirkkaassa voisulassa kuumalla blinipannulla. Älä pane liikaa taikinaa, sillä se turpoaa vielä pannullakin.

Kirkastettu voi
Sulata voi kattilassa, älä anna kiehua. Anna seistä noin 20 minuuttia, kaada/lusikoi varovasti voin kirkas osa eri astiaan.

Sitruunan, kerman ja pastan polyamorinen liitto

Meiltä löytyy käytännössä aina jääkaapista sitruunoita ja kermaa. Kuivakaapissa taas on vastaavasti aina jonkinsortin pastaa, yleensä spagettia. Vaikka periaatteessa pyrin tekemään pastan itse, niin joksus on vaan helpompaa ja nopeampaa käyttää valmista kuivapastaa. Useimmiten meillä on myös erilaisia yrttejä tarjolla, sillä käytän pääasiassa yrttejä ruuan maustamiseen. Eli alla olevaan sitruunapastaan meillä siis periaatteessa on aina raaka-aineet tarjolla. Joskus puuttuu yrtit, mutta ne voi kyllä tästä pois jättää.

Tällä kerralla pastana käytin täysjyväspagettia, mutta valitettavasti täytyy myöntää, että kyllä se vaalea pasta tässä paremmin toimii.  Täysjyväpasta ei selkeästikään ime itseensä kastiketta ja makuja samalla tavalla kuin siskonsa, durumvehnästä valmistettu spagetti. Hyvää tämä oli, ei sillä, mutta vielä parempaa olen vaalealla spagetilla tehnyt.

Sitruunapasta on erittäin helppo, nopea ja superherkullinen pikaruoka. Aikaa tähän menee sen verran kuin pasta keittäminen kestää, muun ehtii helposti tehdä sillä aikaa. Ja klassikkokin tämä ruokalaji on. Mutta tuskin tämänkään kohdalla sitä ainoaa oikeaa reseptiä löytyy... Tässä minun versioni. Toivottavasti maistuu!

Sitruunapasta
2:lle
150 g spagettia
1 sitruuna
1 dl kermaa
25 g voita
suolaa, mustapippuria
tuoretta basilikaa
parmesan juustoa

Keitä spagetti ohjeen mukaan al denteksi.
Raasta sitruunankuori ja purista puolikkaan sitruunan mehu. Laita pieneen kasariin kerma ja voi, ja anna niiden lämmitä kiehumispisteeseen. Sekoita tämän jälkeen joukkoon sitruunan mehu ja raastettu kuori. Raasta sekaan makusi mukaan parmesan-juustoa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita kastike spagetin joukkoon ja asettele pasta tarjolle. Ripottele päälle pilkottua tuoretta basilikaa ja parmesan juuston lastuja.